iknv.fi

Ratamestarin terveisiä

SM2015_620px

Tätä kirjoittaessa lumi peittää tulevan kevään SM-kisamaastoja ja ratamestarityön viimeistely on

odottamassa sulaa maata. Syksyllä rakennetut rastipukit odottavat lippuja ja leimasimia sitä yhtä lukuun

ottamatta, jonka paikallinen asukki oli siivonnut omaan tupaansa turvaan tonttinsa reunalta.


Ratamestarityö aloitettiin jo saman tien kilpailun myöntämisen varmistuttua kolmisen vuotta sitten.

Pohjosen Jukka kiersi kahvittelemassa maanomistajien kanssa ja Jokelan Tapani kalibroi vatupassinsa

rastipukkien rakentelua varten. Kilpailukeskuksen toimintoja alettiin suunnitella myös ratasuunnittelun

kannalta keskimatkan keväisen ajankohdan huomioon ottaen. Anjalan Ari aloitti saman maaston

kartoittamisen kolmanteen kertaan, jokunen kivi ja jyrkänne ilmestyi kartalle lisää kuvausohjeiden

evoluution myötä ja yhteen käyräänkin piti kuulemma hieman koskea. Pääosin mennään kuitenkin samalla -

80-luvulta peräisin olevalla pohjalla. Varsinaiseen ratamestarien maastotyöhön päästiin kunnolla kevään ja

kesän 2014 kuluessa, kun maastonkäyttö karsintojen ja finaalien ja eri ikäryhmien välillä lyötiin lukkoon ja

kartoitustyö alkoi olla viimeistelyä vailla. Ratamestarin excelin rastien leimausaikataulussa maalisuoraa

virtaa kuuden tunnin ajan tasaisena nauhana kymmenen suunnistajaa minuutissa.


Tuo viimeinen itsepäinen suunnistusta vastustava asukki osoittautui muuten mäyräksi, jonka kolosta

ratavalvoja kävi marraskuussa hakemassa rastiprikan takaisin paikalleen.


Ratamestarien kokemuksia

Suostuin R1-ratamestariksi muutaman sekunnin harkinnan jälkeen kun hakemusta SM-kilpailun

järjestämiseen hiottiin. Aisapariksi ilmoittautuneen Jukka Pohjosen kanssa on tullut hiottua esimerkiksi SM-

hisujen ratoja kellon ympäri kilpailun aattona, kun säidenhaltija laittoi suunnitelmat uuteen uskoon viime

hetkillä. Tällöin herätin viereisellä tuolilla aamuyöstä nukkuneen pääratamestarin aina muutamaksi

silmälliseksi hyväksymään viestihajonnan ennen kuin hän taas nukahti tulostimen tuudittavaan ujellukseen.

Taisipa Jukka Jämi-Jukolassakin nukahtaa kirjaimellisesti työnsä ääreen maastoon rakennetun rehutelineen

kupeeseen viimeisenä muistikuvanaan Antti Harjun loittoneva selkä. Aamupäivällä kilpailukeskukseen

kömpinyt ratamestari taisi olla ainut paikallaolija, joka ei tuolloin tiennyt vielä kilpailun lopputuloksia.


Nyt ei toivottavasti tarvitse tarjoilla suunnistajille painokonelämpöisiä karttoja lähtöpaikalla vaan

suunnitelmat ratamestarityöstä on tehty siten, että kilpailuviikolla ehtisi myös nukkua.


Käytössä oleva maasto on suunnistuksellisesti erinomainen, mistä kertoo jo sen käyttö SM- ja

tarkkailukilpailuissa 80-luvulla ja myöhemmin FIN5-rastiviikolla. Ratamestari itse pääsi mukaan

osallistumaan vuoden 2000 nuorten MM-katsastuksiin, kun Väinänvuoren maastossa katsastettiin Tšekissä

käytäviin nuorten MM-kilpailuihin. Tällöin radoilla väistettiin tarkoituksellisesti pienipiirteiset

avokallioalueet ja juostiin kohdemaan tapaan hyväkulkuisissa kuusikoissa ja jyrkimmissä rinteissä. Vietinkin

sittemmin lukuisia pitkiä iltoja Luhalahden maastoissa juosten, lähinnä nautiskellen siitä kuinka hyvin kartta

ja maasto voivat parhaimmillaan vastata toisiaan ja kuinka mahdotonta tässä maastossa on kartta kädessä

eksyä sekuntia pidemmäksi aikaa, koska jokainen kivi ja käyränmutka pistävät silmään yhdellä vilkaisulla

maastoon ja karttaan kuin gepsipallukka seurantakartalla.


Ratamestarityötä ja koko kisaorganisaation toimintaa harjoiteltiin kahtena viime keväänä järjestetyissä

esikilpailuissa SM-kilpailumaaston eteläreunalla.


Maasto, kartta ja radat

Ensi alkuun ratasuunnitelmia tehdessä oli vastassa positiivinen ongelma maaston monipuolisuudesta

johtuen. Kilpailualueella oli liian monta paikkaa, jotka olisi liian hyviä jätettäväksi pois R1-finaaliradoilta.

Jukan kanssa maastoalueita jakaessa piti jättää jotain myös veteraaneille ja ratapituudet rajoittaa

keskimatkan normeihin. Lopulta muutamien jyrkempien rinteiden kulkukelpoisuus ja keskimatkojen

lyhimpien ratojen rajoitukset määrittelivät maastojaon, jossa herkkua riittää varsin tasapuolisesti koko

matkan karsinnan k-pisteeltä a- ja b-finaalien maaliin asti iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Maaston suurimmat korkeuserot ovat yli 60m ja niistä jokainen käyrä tullaan hyödyntämään

kilpailuradoilla. Maaston vaihtelevuus mahdollistaa pelkkään aggressiiviseen toteutukseen nojautuvan

pikkunäppärän avokallionäpertelyn lisäksi myös rastivälejä, joissa suunnistushaasteita on viety korostetusti

rastivälille pois rastiympyrästä unohtamatta fyysisiä haasteita. Kilometrivauhti tuskin asettuu kenelläkään

koko radalla alle 6min/km, vaikkakin maasto on keväällä melkoisesti keskikesää hyväkulkuisempaa,

Hämeessä kun kuitenkin ollaan.


Metsätyöt eivät ole vaikuttaneet radikaalisti ratasuunnitteluun. Kartalla on toki hyväkulkuisen

kuusikkovalkoisen ja avokallioharmaan lisäksi myös erisävyisiä virheitä ja keltaista, mutta maaston parhaat

alueet ovat säästyneet metsäkoneiden työltä ja muutamat vuosituhannen vaihteessa keltaisella kuvatut

alueet ovat jo nyt vuosien mittaan vaihtuneet vihreän kautta takaisin valkoiseksi, joten kevään SM-

kilpailussa ei tarvitse ryteikössä rymistellä. IOF:n WRE-säännöt aiheuttivat edellisten tekijöiden lisäksi

muutamia huomioonotettavia asioita ratasuunnittelussa, mutta kaiken kaikkiaan ratamestarin käsiä ei ole

tarvinnut sitoa maastonkäytön rajoituksin millään tavoin.


Kartta on niin hyvä kuin kartta voi käsittääkseni ylipäätään olla. Parempaan laatuun en ole törmännyt.

Radoilla tulevat pärjäämään fyysisesti vahvimmat ja taitavimmat suunnistajat. Valmennuksellisena

täsmäharjoituksena tarjoilisin menestystä janoaville atleeteille kahden tunnin suunnistuslenkkejä mäkisessä

maastossa peruskestävyysalueella vähintään viikoittain toistuvana kerta-annoksena SM-kilpailuun asti.


Vesa Taanila, R1-ratamestari

SM-keskimatka 2015

iknv-net